Hyvällä innolla alkanut Konmari-projekti on nyt jäänyt vähän univajeen ja arkiaskareiden jalkoihin. Koko viime viikon pyrin ainoastaan pitämään asunnon, erityisesti keittiön, järjestyksessä sekä viettämään aikaa lasten kanssa. Pystyin ylläpitämään kodin siisteyttä, jolla jo sinänsä on suuri positiivinen vaikutus omalle jaksamiselleni. Mutta huomasin myös kaipaavani järjestelyprojekteja, erityisesti tuota Konmari-projektin edistämistä ja blogin kirjoittamista.
Siispä mietin, kuinka voisin ottaa Konmarin osaksi tätä hektistä arkea kolmen lapsen kanssa.
Marie Kondo kehottaa tekemään koko järjestelyprojektin kerralla, ikään kuin se olisi elämäntapahtuma. Hänestä sopiva aika on korkeintaan kuusi kuukautta. Kertakaikkisuuteen perustuu myös se tapa, että kaikki tavarat läjätään lattialle ja käydään läpi kertaheitolla. Näiden periaatteiden lisäksi Kondolla on myös tarkka järjestys tavaroiden otolliseen läpikäymiseen, ja hän kehottaa järjestämään vasta, kun kodin kaikki tavarat on käyty läpi.
Tässä elämäntilanteessa tavaroiden järjestelyä ei voi priorisoida tämän hetken elämäntapahtumaksi. (Tai voin tehdä sen heti, kun minulla on viikko pelkästään omaa aikaa yksin kotona. Heh!) Se tulee siellä omien, puolison ja lasten perustarpeista huolehtimisen jälkeen.
Ratkaisu on mielestäni siinä, että omaksuu Konmari-metodiin kuuluvan ajattelutavan. Eli uusia tavaroita tai vaatteita hankkiessa on syytä tarkasti kysyä itseltään, tuottaako tämä minulle iloa. Jollei ostos ole napakymppi, sen voi yhtä hyvin jättää hyllyyn. Harvat tavarat ovat niin tarpeellisia, että olisi pakko ostaa ensimmäinen vastaantuleva. Tässä asiassa minulla on vielä petrattavaa, sillä varsinkin vaatteita tulee ostetuksi, muka kiireessä, ilman huolellista harkintaa.
Ajattelutapaa voi mielestäni soveltaa myös käänteisesti. Jos jokin tavara aiheuttaa negatiivisia tunteita joka kerta, kun näen sen, on siitä syytä hankkiutua eroon. Ellei se ole aivan välttämätön käyttöesine, jonka korvaamiseen ei ole rahaa.
Sovelsin tätä ajatusta viime viikolla, kun vein Konttiin yhden sivupöydän ja pari varapatjaa:
Minusta meillä on ollut liikaa pieniä apupöytiä. Ne tuntuivat olevan aina tiellä tai väärässä paikassa. Kuitenkin Janin pappan tekemät kukkapöydät olivat sellaisia, jotka halusin ehdottomasti säilyttää. Niinpä pohdin, mihin meillä ne oikeasti voisivat sopia. Ja vein pois tieltä yhden sivupöydän, josta en erityisesti tykännyt. Pohdinnan tuloksena meillä on myös vihdoin paikka valaisimelle sängyn vieressä - siinä ei ole oikeastaan lainkaan tilaa, mutta kapea kukkapöytä siihen juuri mahtui.
Varapatjat taas ovat aina tukkimassa kulkureitit yläkerrassa lasten leikkien jäljiltä. Ja niiden päällä on aivan hirveän huono nukkua, ne on varmaan tarkoitettu ainoastaan lapsille. Ja lasten varapatjoja meillä on jo ennestään kaksi, emme tarvitse neljää. Siispä päätin vapauttaa itseni näistä murheenkryyneistä, ja se oli oikea päätös. Varapatjatilanne on kyllä sitten päivitettävä, kun seuraavaksi saamme yövieraita. (Mutta meillä on jo suunnitelma olemassa: aiomme hankkia kahden hengen ilmapatjan.)
Toinen asia, jonka neuvon kyllä Marie Kondokin taitaa antaa, on pilkkoa kategoriat tarpeeksi pieniin osiin. Esimerkiksi nyt kun käyn läpi keittiötavaroita, aloitin mukeista. Kaikki mukimme ovat tarkalleen yhdessä kaapissa - joka on ollut aivan tupaten täynnä. Eilen tiskikonetta tyhjentäessäni kävin samalla läpi mukit ja laitoin yhdelle hyllylle ne, joita en halua säästää. Tänään Konttiin lähtiessä ne oli helppo pakata sieltä hyllyltä mukaan. Aikaa koko "projektiin" kului, poislukien Kontti-reissu, alle viisi minuuttia.
En kyllä ensin siirtänyt mukeja kasaan pöydälle tai lattialle, mutta mietin kyllä, ilahduttaako muki minua. Mukien kohdalla on tosin huomioitava, että niitä tarvitsee, ilahduttivat ne sitten tai ei. Mistä pääsenkin seuraavaan kohtaan eli käytännöllisyyteen.
Konmari-tekniikan ytimessä on fiilistelyn lisäksi itsetuntemuksen lisääntyminen. Marie Kondon lanseeraama järjestys tavaroiden läpikäymiseen on varmasti tältä kannalta aivan otollinen. Perheellä on kuitenkin paljon tavaraa, jotka ovat tarpeellisia arkielämän kannalta. Ja liiallinen kama häiritsee, kun sitä on päivittäin käytössä olevien tavaroiden joukossa. Niinpä neuvoni onkin, omien pienempien kategorioiden luomisen lisäksi, käydä tavarat läpi siinä järjestyksessä kuin arkeen helpotusta kaipaa. Sillä tavalla mielenkiinto projektiin säilyy. Samalla myös otan vastuuta oman arjen sujuvuudesta ja siitä, minkälaista tahdon arkeni olevan. Minulle kotiäitinä arki kotona on ajankäytöllisesti suurin osa elämääni.
Esimerkiksi, minulla olisi Konmari-metodin mukaan seuraavana vuorossa paperit. Meillä on papereita jemmassa yksi iso hyllyllinen makuuhuoneen kaapissa. Mutta ne vievät sen yhden hyllyn, joka on lisäksi Janin kaapissa, eivätkä häiritse arkeani millään lailla. Haluan toki käydä läpi ne jossain vaiheessa ja päästä eroon siitä painolastista.
Mutta arjen sujuvuuden kannalta minulle oli hyvin tärkeää käydä läpi liinavaatteet, ja nyt seuraavaksi keittiötavara. On edelleen mahdottoman hienoa käydä hakemassa puhtaat lakanat tai pyyheliinat ilman, että kaapin sisältö tippuu niskaan tai että joudun tonkimaan varastoja haluamani lakanan löytääkseni. Samaa helppoutta olen kaivannut jo vuositolkulla keittiööni.
Omasta mielestäni hyvää arkea loin myös niin, että siirsin lasten kirjat alakertaan. Tykkään kirjojen ääneen lukemisesta ja lapset tietysti tykkäävät kuunnella. Yleensä olen passittanut heidät hakemaan yläkerrasta haluamansa kirjan, jota on sitten alakerran sohvalla luettu. Ja olen roudannut kirjoja takaisin yläkertaan.
Nyt päätin käydä läpi heidän kirjansa ja siirtää ne olohuoneeseen. Olen ollut tosi tyytyväinen muutokseen! Kaikki meidän kirjamme ovat nyt olohuoneessa, minä pääsen helposti valitsemaan luettavia kirjoja ja ne on helppo siivota takaisin oikeille paikoilleen. Ja kirjahyllyssä on vain ne kirjat, jotka minä tai lapset ehdottomasti haluamme säilyttää. Samalla ympäri olohuonetta seilanneelle kirjastokassille löytyi luonteva paikka lasten kirjahyllyn kupeesta.
Mistä tulikin mieleeni, että vaikka Kondon mukaan tavaroille on syytä etsiä oma paikka vasta aivan projektin lopuksi, minun mielestäni se on (lapsiperheessä) järkevämpää tehdä heti, kun on jonkun kategorian käynyt läpi. Esimerkiksi, mukit säilytetään keittiön kaapissa, kirjastokassi kirjahyllyn vieressä. Mutta tässä on kyllä hyvä pitää kiinni Kondon neuvosta: kaikki samanlaiset tavarat yhdessä paikassa.
Koska joudun nyt myös panemaan blogin kirjoituksen omalle paikalleen arjen tärkeysjärjestyksessä, tässä kirjoituksessa ei ole kuvia. Niiden ottamiseen, muokkaamiseen ja lisäämiseen menisi kuitenkin aikaa. Mutta toivottavasti tämä pelkästään sanallinen viesti on hyödyksi ja iloksi minun lisäkseni myös teille lukijoille.
Jos muuten jollain on ajatuksia tai näkökulmia tästä aiheesta, laitahan kommenttia!
No comments:
Post a Comment