Terveisiä tuulikaapista!

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, kuinka tärkeää eteisen järjestys on. Varsinkin lapsiperheessä. Olen jo lukuisia kertoja järjestänyt tämänkin asunnon eteisen uudelleen saadakseni siitä toimivamman. Silti tilanne on jatkuvasti huono, tavarat hujan hajan siellä täällä. Sesongin vaihtuessa on taas aika jatkaa eteisen järjestyksen kehitystyötä.

(T'ässä jutussa on muuten normaalia huonommat kuvat, kun jouduin käyttämään kännykkäkameraa.)

Itsekin syyllistyn siihen, että viskaan vaan kengät jalastani (kuten kuvasta näkyy). Koko kesän siedin sotkuista eteistä - kesäpukeutuminen ei ole projekti eikä vaatimukset eteiselle ole kovin suuret. Mutta nyt kun kylmät säät saapuivat Pirkanmaalle, lapset tarvitsevatkin yhtäkkiä lämpimiä asusteita ja kenkiä.

Otin siis aamupäivän projektiksi lasten syysvarusteiden inventaarion, mutta ajattelin samalla siivota myös tuulikaapin. Meidän piha on katettu hiekalla ja sen kyllä huomaa - eteistiloja saisi olla imuroimassa kaiken aikaa.

Kenkälaatikon alunen

 

Meillä on ihan hyvät matot tuulikaapissa, mutta kuten kuvasta näkyy, suurempi matto ei ole tarpeeksi suuri. Päätin hankkia siihen koko tuulikaapin kattavan kuramaton. Haluaisin myös tuulikaapin seinälle naulakoita, mutta sähköjohtojen paikka pitäisi selvittää ennen kuin alkaa poraamaan reikiä.

Kävin läpi lasten kengät ja asusteet. Heitin roskiin lasten rikkinäiset kesäkauden kengät. He ovat olleet paljon ulkona kesän aikana ja sen huomasi kyllä kenkien kunnosta... Molempien lasten lenkkarit olivat puhki, ballerinoista oli pohja irti ja mokkanahkaiset sandaalit olivat puhdistuksen ulottumattomissa (yritetty on...). Saivat siis lähtöpassit.

Asusteista roskiin päätyivät Jaakon pari lippistä ja pariton lapanen. Kierrätykseen laitan liian pienet villapipon ja kurahousut, kunhan olen ne pessyt.

Yritin järjestää tavarat tuulikaappiin niin, että ne olisivat lapsille helpot käyttää. Pyöräilykypärät ovat päivittäisessä käytössä, joten niiden paikka olkoon korilipaston päällä. Periaatteessa haluaisin pitää tämän tason tyhjänä, mutta koska lapset luontaisesti laittavat kypäränsä siihen ja se on niille järkevä säilytyspaikka, suostun.

Korilipaston laatikoihin laitoin käytössä olevat pipot ja hanskat. Nämä korit eivät saa tulla liian täyteen ja siksi niissä tulee olla vain juuri nyt käytössä olevat asusteet. Arvaan joutuvani päivittämään näiden korien sisältöä melko usein. Toiseksi alimmassa laatikossa ovat saippuakuplat, asfalttiliidut ja hyppynaru, joita aika ajoin lapset pihalla tarvitsevat. Sateenvarjoille jätin kolon korilipaston ja seinän väliin. Oven vieressä näkyy roskikseen matkalla oleva asuste- ja kenkäpussi.

Kuvan ottamisen jälkeen siirsin vielä tyhjän alalaatikon ylimmäiseksi ja laitoin sinne meidän avaimet.

Tuulikaapin kaappiin laitoin lasten talvi- ja kesäpäähineet, huomioliivit, huivit ja ulkoiluhousut - molemmille omiin laatikoihinsa. Alimmassa laatikossa ovat kesäkengät ja harvemmin käytössä olevat syyskengät.

Tämä kaappi on kyllä sijainniltaan kätevä ja toimii hienosti laatikostosysteemin kanssa. Mutta ongelma on siinä, että avonainen kaapinovi täyttää puolet oviaukosta. Jos joku laatikoista on auki, ovea ei voi tietenkään sulkea. Lapsilta jää usein laatikko auki ja viiden ihmisen pukeminen ja uloslähtö vaikeutuu huomattavasti. Siksi on kätevää, kun useimmin käytetyt ovat tuossa korilipastossa. Jos ja kun tähän asuntoon nyt jäämme, voisi kyllä harkita omakustanteisia liukuovia tuulikaappiin.

 

 

   

Pyöräilykypärien lisäksi toinen fakta, johon on taivuttava, on kenkien lojuminen tuulikaapin lattialla. Mutta ainakin ne voi laittaa kauniisti riviin! Naapurilta poimin vinkin laittaa lenkkarit ja muut matalat kengät kaappien puolelle, niin että kaapit mahtuvat aukeamaan, ja saappaat toiselle seinälle. Saappaille ei ole niin paljon tilaa, joten laitoin näkyviin vain eniten käytössä olevat kappaleet.

Onneksi Jani käyttää talvellakin varrettomia kenkiä, niin saappaille varattu tila ehkä mahdollisesti saattaa riittää... Tai sitten täytyy vaan tuoda saappaat ison eteisen puolelle. Harkitsen sitäkin, että hommaisi kuramaton saman tien myös eteisen puolelle. Sekin on nimittäin yleensä täynnä hiekkaa.

Tässä lasten asusteiden ja kenkien inventaariossa en soveltanut lainkaan Konmari-periaatetta. Tai ehkä se ajattelu oli rohkaisemassa, kun rikkinäiset ja kuluneet piti heittää pois... Tällaisissa tarvetavaroissa, vieläpä toisten ihmisten, tärkeintä on tarpeellisuus ja käytännöllisyys. Sen perusteella valinnat on syytä tehdä.

Jäin pohtimaan projektin lopuksi, että lasten varusteet eivät taida olla riittävät. Talvilenkkarit (sinimustat kuvassa) lapsille ostin ja ne sopivat jo tähän säähän, kun esimerkiksi tänä aamuna lähteissä oli pari astetta pakkasta. Mutta mitä ihmettä heille puetaan sitten, kun tulee oikeasti kylmä ja paljon pakkasta? Jo nyt Kerttu valitti, ettei sormet ja varpaat pysy lämpiminä.

Koko viime kevään ostin lapsille kirppikseltä lisää ja lisää ulkoiluvarusteita, koska Pirkanmaan sääolot poikkeavat niin paljon eteläsaksalaisista. Mutta tulimme Suomeen helmikuun lopussa, jolloin kylmin talvi oli jo ohi. Nyt joudun ihan uudestaan tutustumaan suomalaisten lasten talvivarustukseen. Pitänee konsultoida joitain lähipiirin vanhempia oikeanlaisista varusteista. Vakoilen myös päiväkodin naulakkoa, minkälaisissa vermeissä muut isät ja äidit lapsensa eskariin lähettävät.

Saksassa vanhemmat väänsivät välillä lastensa kanssa siitä, puetaanko pipo tai puetaanko käsineet. Nyt jo näillä keleillä meidän lapset ovat itsekin huomanneet, ettei ilman lämpimiä varusteita pärjää. Se on hienoa. Ja kätevää on myös se, että meidän lapset ovat jo tarpeeksi isoja kertomaan, kuinka kylmä tai lämmin heillä on. Kun äiti sitten vielä oppisi löytämään oikeat varusteet, joilla lapset pysyvät lämpiminä.

Hienoista asioista puheen ollen, näin syksyn tullen hienoa on myös lämmin asunto. Ihanaa, miten huoneet - ja lattiat - tulevat lämpimiksi, kun laittaa patterin päälle. Jopa tuo tuulikaappi. Eläköön suomalainen taloneristystekniikka!