Tänään on se suuri päivä. Aion aloittaa Konmari-metodin mukaisen vaatteiden raivauksen. Jännittää, osaanko oikeasti valita vaatteistani ne, jotka ilahduttavat. Olen niin tottunut ajattelemaan, että vaatteista säilytetään käytännölliset ja kauneus sun muut arvot ovat vaan plussaa. Nyt se ajattelu pitää kääntää päälaelleen ja pelkästään fiilistellä.
Sain Konmarin kirjan vihdoinkin käsiini - tosin jouduin hankkimaan sen vastoin tahtoani elektronisena. Se oli tilauksessa täällä Tampereen seudun suurimmassa kirjakaupassa ja kirjastoissa pitkät varauslistat. Alun perin tilasin kirjan nettitavaratalosta CDON, mutta toimitus kesti tosi kauan ja lopulta paketin saapuessa siellä oli kaksi kirjaa, joista kumpikaan ei ollut tilaamani... Kyllä ärsytti. Mutta nyt olen päässyt kirjaa lukemaan ihan itse, ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat saada kotinsa ja tavaransa hallintaansa. Toisin kuin ihmisiä, ympäristöä tai tapahtumia, omia tavaroitaan voi hallita jopa täydellisyyteen saakka.
Konmari siis kehottaa esittämään tavaralle yhden ainoan kysymyksen: Does it spark joy? Ilahduttaako se? Hänen mukaansa riittää, että ottaa tavaran käteen. Pitämällä tavaraa kädessään huomaa, nostaako se fiiliksiä vai masentaako. Ainoastaan ne tavarat tulee säilyttää, jotka antavat hyvät fiilikset. Vaatteiden kohdalla voi myös kysyä, ostaisinko vaatekappaleen kaupasta nyt, jos olisin shoppailemassa.
Mielestäni tässä ajatusmaailmassa on järkeä: miksi pukeutua vaatteisiin, jotka aiheuttavat jonkin sortin kielteisiä tunteita? Tänä päivänä oman näköisten vaatteiden hankkiminen on niin helppoa ja kirppareilla myös halpaa, että on ihan turha pitää yllään väkisin sellaisia vaatekappaleita, jotka ovat ilman sen suurempaa harkintaa vain päätyneet vaatekaappiin. Tai jotka ovat olleet ihania viisi vuotta sitten, kun minulla oli ihan eri tyyli.
Konmari kehottaa myös kiittämään pois heitettäviä vaatteita palveluksistaan. Vaikka en sulatakaan hänen tapaansa hahmottaa tavaroita elävinä olentoina, olen siitä yhtä mieltä, että pois heitettävälle tavaralle kannattaa heittää hyvästit. Sillä tavalla ei tarvitse jäädä pohtimaan, olisiko kappale sittenkin pitänyt säilyttää, koska suhde tuohon vaatteeseen tai kapineeseen on asianmukaisesti päätetty.
Nyt on aika tarttua toimeen. Siispä kasaamaan kaikki vaatteet yhteen paikkaan - sängylle - ja fiilistelemään, mitkä vaatekappaleet ilahduttavat minua.
***
Tehty. Aikaa kului valitsemisen ja kaappiin järjestämisen kanssa pari kolme tuntia. Eikä se ollut lainkaan niin vaikeaa kuin kuvittelin. Ottaessani ensimmäiset valokuvat kahdesta vaatekaapistani ennen raivausta, minusta tuntui ettei minulla niin kovin paljon vaatteita olekaan. Mutta sitten kun olin latonut ne kaikki sängylle, olinkin eri mieltä...
Edessä on neulejakut, niiden takana housut, keskellä kaikenlaiset alusvaatteet ja yöpaidat, oikealla edessä hameet, niiden takana mekot ja takimmaisena paidat. Voisi niitä toki paljon enemmänkin olla, olen ollut ahkera karsimaan vaatteita lukuisten muuttojemme myötä.
Kuuden roskapussin verran sain kasaan kierrätykseen menevää vaatetta. Joitakin alusvaatteita ja sukkia heitin roskikseen.
Tässä kuvassa näkyvät sitten jäljelle jääneet. Edessä mekot ja hameet, oikealla paidat, keskellä alusvaatteet ja takana neuleet. En tiedä kertooko kuva, mutta aika paljon vaatteita kyllä väheni. Lopuksi laskostin ja ripustin vaatteet kaappiin huolellisesti Konmarin ohjeiden mukaan.
Huomatkaahan, tankokaappiin jäi kaksi tyhjää hyllyä! Samoin nuo toisen kaapin hyllyt jäivät huomattavasti tyhjemmiksi kuin mitä ne olivat alunperin. Ja kun laatikoita vetää ulos kaapista, näkee selkeästi mitä sisällä on. Ehkä laitan vielä Washi-teipillä etiketit laatikoihin, niin ei tarvitse muistella missä laatikossa on mitäkin.
Siinä mielessä vaatekaappi ei toimi aivan että kaikki vaatteet näkisi yhdellä silmäyksellä. Siihen tarkoitukseen lipasto on paljon käytännöllisempi. Harkitsen vielä, josko hankkisin Elfa-tyyppiset laatikot omaan vaatekaappiini, samanlaiset kuin lapsilla jo on.
Laatikot yritin järjestää vaatteiden käyttötarkoituksen ja koon mukaan. Kuvassa ylhäällä vasemmalla ovat yöpaidat, "tekniset" alusvaatteet ja uimapuvut. Ylhäällä keskellä sukkahousut - kierrettynä rullalle tietysti! Ylhäällä oikealla ovat sukat. Alhaalla vasemmalla ovat pikkuhousut, keskellä legginsit ja topit, oikealla rintaliivit. Jotenkin aivan uskomatonta, että vaatteet voivat mahtua näin pieneen tilaan.
Kaapin sisällöstä otin kuvat vielä niin, etteivät korit ole paikallaan. Konmarin mukaan tummat ja painavat vaatteet tulee säilyttää alhaalla ja vasemmalla, kevyet ja vaaleat ylhäällä oikealla. Se kuulemma nostaa mielialaa, kun vaatekaapissa suunta on ylös ja oikealle. Olen noudattanut tätä järjestystä jo aiemminkin jossain määrin, koska alaosat, jotka usein ovat tummia ja raskaita, on mielestäni loogista säilyttää alhaalla - yläosat taas ylhäällä.
Orjallisesti en kyllä Konmarin organisointineuvoja noudattanut. Vaikka alhaalla onkin alaosat - housut ja hameet, niin seuraavaksi alimpana ovatkin sitten T-paidat. Joita muuten jäi kokonaista neljä kappaletta! Pitkähihaiset paidat ovat keskellä, ja ylhäällä on neulejakut. Olen tosi tyytyväinen, että sain jakkujen määrää vähennettyä ja jäljelle jäivät ainoastaan ne, jotka aiheuttavat myönteisiä mielikuvia. Ne nimittäin vievät ihan hirveästi tilaa kaapissa ja on turhauttavaa säilöä paljon tilaa vieviä tavaroita, joita ei edes tule käytettyä.
Joitakin kesävaatteita jätin kaappiin sillä ajatuksella, että laitan ne pois tämän kesän päätyttyä. Samoin joitakin kylmemmän kauden vaatteita säilytin testatakseni, ovatko ne käytännöllisiä syksyn säiden tullessa.
Konmari kehottaa ripustamaan ne vaatteet, jotka tuntuvat paremmin viihtyvän ripustettuna. Minulle se tarkoittaa mekkoja, rypistyviä hameita ja paitoja sekä paksuja ja löysiä neuleita. Myös tässä kaapissa pyrin järjestämään vaatteet niin, että tummat, pitkät ja raskaat ovat vasemmalla, kevyet ja vaaleat oikealla. Mutta kuitenkin niin, että pidin yhdenlaiset vaatteet yhdessä kohdassa. Vasemmalla ovat pitkät tummat mekot, sitten neulejakut, sitten lyhyet mekot tummasta vaaleaan, hameet, ja lopuksi paidat.
Olin tosi ilahtunut, kun kaikki ripustusta vaativat vaatteet tosiaan mahtuivat tähän tankokaappiin. Hienoa hienoa! Aiemmin olen aina joutunut tunkemaan kaapin hieman ylitäyteen, mutta nyt vaatteita ei ole liikaa. Konmari väittää kirjassaan, että ihmisellä on säilytystilaa juuri sen verran kuin hän tarvitsee. Enpä olisi uskonut, että se voi pitää näin tarkalleen paikkansa.
***
Miltä tämä projekti tuntui?
Ensinnäkin, homma ei tuntunut lainkaan niin suurelta kuin alun perin luulin. Toki siihen meni aikaa, mutta vaatteiden valinta oli ihan kivaa. Alkuun pääsemiseksi jouduin pukemaan sanoiksi, mitä vaatevalikoimaltani toivon: "Tahdon pukeutua naisellisiin, kauniisiin ja hyvin istuviin vaatteisiin - myös kotona." Konmari kehottaakin ennen raivaamisen aloittamista visioimaan, minkälaista elämää haluaa kodissaan elää. Sillä tavalla tavoitteet ovat selkeänä projektin edetessä. Olen itse näköjään niin teoreettinen persoona, että tämä tavoitteen sanoiksi pukeminen oli suorastaan välttämätöntä ennen ensimmäisenkään vaatteet valintaa.
Konmarin ohjeesta poiketen en kysynyt joka vaatteen kohdalla, ilahduttaako se minua. Alunperin ajattelin, että vaatteille puhuminen ja niiden palveluksista kiittäminen olisi tyhmää. Mutta vaatteita valitessani huomasin höpiseväni puoliääneen "sinusta en ole koskaan pitänyt", "olet ihana mutta haiset pahalle, saat mennä", "sinä olet paljon palvellut ja jo niin nukkaantunut, että saat mennä", "olet ihana, saat jäädä", ja niin edelleen.
Ihan pöljältä tuo kyllä kuulostaaa minusta vieläkin, mutta hällä väliä, se tosiaan auttoi. En usko jääväni kaipaamaan yhtäkään vaatekappaletta, joka valkoiseen roskasäkkiin päätyi. Ja kyllä, kiitin palveluksestaan suurinta osaa kierrätykseen päätyvistä vaatteista. Oli siellä joukossa niitäkin kyllä, joille jouduin jupisemaan: "sinä et ole minua kyllä koskaan palvellut".
Seuraavaksi minulla on edessä takkien, asusteiden ja laukkujen raivaaminen. Vaatteiden raivaus oli helppoa ja nopeaa, vaikka vaatteita sentään on aika paljon. Takkeja ja asusteita minulla on määrällisesti paljon vähemmän, joten arvelen homman sujuvan aivan käden käänteessä. Ehkäpä se on sitten huomisen homma!
Ai niin, ja kiinnostuneille tiedoksi, että nuo kuusi säkillistä lähtevät Suomen Punaisen Ristin Konttiin tällä viikolla.
No comments:
Post a Comment