Sananen kirjasta Konmari

Hyvä metodi, oudot taustauskomukset

Sain tänään luettua kirjan "The life-changing magic of tidying" (Marie Kondo 2014, suomeksi "Konmari"). Kuten jo eilen kirjoitin, suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tavaroiden raivaamisesta ja pysyvän järjestyksen saavuttamisesta kotona. Kirjan kuvailema organisointimetodi on mielestäni nerokas ja raikas - en ole ikinä ennen törmännyt vastaavanlaisiin ajatuksiin tavaroiden järjestämisestä.

Teoksen neljä ensimmäistä lukua sanovat kaiken olennaisen Konmari-metodista. Melkeinpä olisi ollut parempi jättää viimeinen luku lukematta, koska siinä kirjailija pohtii omaa persoonallisuuttaan ja minun mielestäni kummallisia uskomuksiaan eikä metodin kannalta uutta tietoa enää tule.

Metodi pääpiirteissään

Konmari-metodin ydinajatus on, että ihminen käy läpi kerralla kaikki omistamansa tavarat kategorioittain niitä yksitellen kädessään pitäen ja kysyen itseltään, ilahduttaako se. Ainoastaan iloa tuottavat tavarat tulee säilyttää, kaikki muu pannaan pois. Lopuksi ihminen päättää tavaralle paikan kodissaan, jossa tavara "asuu" siitä lähtien. Juuri tuo keskittyminen tavaroihin, joista saan iloa ja jotka tahdon säilyttää, on poikkeuksellista. Yleensä kaikki raivaukseen perehtyneet ihmiset suosittelevat keskittymään siihen, mistä voin luopua, mitä en tarvitse, mistä haluan eroon. Kondon lähestymistapa on paljon myönteisempi ja voi auttaa itsetuntemuksen kehittymisessä.

Kondo ei suosittele raivaamista huone huoneelta tai tavara tavaralta pikku hiljaa. Sen sijaan hän kehottaa kasaamaan kaikki yhteen kategoriaan kuuluvat tavarat yhteen paikkaan, kuten lattialle, ja käymään koko kategorian läpi kerralla. Kaikki tavarat tulisi käydä läpi lyhyessä ajassa (esimerkiksi puoli vuotta) ja pitää tällaista siivoamista erityisenä elämäntapahtumana.

Ensin tulee valikoida säilytettävät tavarat ja sitten vasta keksiä niille säilytyspaikat - ja säilyttää samanlaiset tavarat yhdessä paikassa. Säilyttäminen olisi hyvä tehdä vain tietyllä alueella kotona, ei ympäri asuntoa. Siivoamisen tavoite on olla onnellinen  omassa kodissaan.

Kondon mielestä tavarat tulee säilyttää rivissä pystyasennossa, koska sillä tavalla näkee heti mitä tavaroita omistaa. Vaatteet eivät myöskään rypisty niin paljon, kun ne säilyttää pystyasennossa kasan sijaan. Kondolla on erityinen tapa laskostaa vaatteet suorakulmioiksi niin, että ne pysyvät pystyasennossa - ja vievät paljon vähemmän tilaa kuin läjässä säilytetyt vaatteet! Olennaista on tehdä taitoksesta sen korkuinen, kuin laatikkoon sopii.

Kodin tavarat tulisi käydä läpi tässä järjestyksessä:

1. Vaatteet 
• yläosat
• alaosat
• ripustettavat vaatteet kuten takit ja puvut
• sukat
• alusvaatteet
• käsilaukut
• asusteet
• erityisiin tilanteisiin tarkoitetut vaatteet kuten uimapuvut
• kengät
2. Kirjat 
• yleinen viihdekirjallisuus
• käytännön ohjekirjat
• kuvakirjat
• aikakauslehdet
3. Paperit 
• lajittele kolmeen pystykansioon: ajankohtaiset, rajoitetun ajan säilytettävät, pysyvästi säilytettävät
4. Sekalaiset tavarat, "komono" 
• CD:t ja DVD:t
• ihonhoitotuotteet
• meikit
• asusteet
• arvotavarat
• elektroniset tavarat
• kodin tavarat kuten kirjoitus- ja ompeluvälineet
• kulutustuotteet kuten lääkkeet, talouspaperi ja pesuaineet
• keittiövälineet ja ruokatarvikkeet
5. Muistoesineet

Kierrätyksestä

Kondo ei paljon uhraa ajatuksia sille, mihin poistetut tavarat kannattaa toimittaa raivaamisen jälkeen - tosin hän varoittaa työntämästä niitä läheisten vaivoiksi. Minusta sen sijaan on olennaista, mitä kanavia käyttää tavaroiden kierrätykseen. Itse pyrin toimittamaan tavarani hyväntekeväisyyteen tai sitten annan tuttaville, joiden tiedän niitä tarvitsevan. 

Tiedän että monet tykkäävät myydä tavaroitaan kirppiksellä. Itse en jaksa tavaroita kirppikselle kuljettaa, mutta nettikirppisten kautta olen joistakin tavaroista eroon päässyt. Erityisesti huonekaluista on näppärä hankkiutua eroon tällä tavalla, koska ostaja tulee useimmiten itse hakemaan tavaran kotoa.

Kristillinen näkökulma suhteessa Kondon uskomuksiin

Ennen kuin ryhdyin lukemaan tätä kirjaa, katsoin Raamatusta, mitä Jumala sanoo ihmisen suhteesta tavaraan. Ilmeistä on, että Jumala tietää tavaran olevan meille tärkeää sekä symbolisesti että arkisen elämän kannalta. Elämme materian ympäröiminä ja Jumala tietää meidän tarvitsevan jokapäiväistä leipää, mikä sisältää myös vaatteet, tavarat ja katon pään päälle. Symbolisella merkityksellä tarkoitan esimerkiksi sitä, kun Jumala tarkalleen kuvailee minkälaisen temppelin hän haluaa rakennettavan, tai kuinka Jeesus esittää vertauksen naisesta, joka kadottaa rahansa ja löytäessään sen iloitsee ystävien kanssa. 

Jumala antaa meille kaiken mitä me tarvitsemme eikä meidän tule kantaa murhetta jokapäiväisestä leivästämme. Toisille Jumala antaa kuitenkin enemmän kuin toisille, meitä on köyhiä ja rikkaita ja kaikkea siltä väliltä. Raamatussa on lukuisia varoituksia siitä, ettei tavara saa tulla meille liian tärkeäksi. Ihminen kiintyy helposti maalliseen omaisuuteen ja rikkauden tavoittelu tai köyhyyttä vastaan taistelu saattaa muodostua synniksi. Tavaralle tulee siis antaa oma arvonsa, mutta ei yhtään enempää. Jokapäiväinen leipä on syytä nauttia kiitoksella tiedostaen, että kaikki mitä minulla on, on Jumalalta.

Uudessa Testamentissa seurakunta harjoittaa omaisuuden jakamista. Monet Jeesuksen seuraajat myyvät omaisuutensa ja antavat tuoton opetuslapsille, jotta seurakunta jakaisi sen tarvitseville. Tällaisessa käyttäytymisessä tulee mielestäni kauniisti esiin tavaran perimmäinen tarkoitus: tavaraa käyttää se, joka sitä tarvitsee. Niinpä meidänkin tulee miettiä, palveleeko meidän tavaramme ja omaisuutemme parhaiten meitä vai kenties jotakuta lähimmäistämme. Kuinka voisimme omaisuudellamme palvella itseämme ja lähimmäistämme parhaiten?

Marie Kondon suhtautuminen materiaan on kummallinen: hän puhuu tavaroista ikään kuin ne olisivat eläviä olentoja, jotka voivat kommunikoida ihmisen kanssa. Hän viittaa uskomuksiaan esitellessään shinto-uskontoon sekä feng shuihin, lieneekö tämän animistisen lähestymistavan juuret sitten näissä. Länsimaiselle kristitylle tämä katsantokanta on kovin vieras.

Kondon ajatuksen mukaisesti on siis hyvä olla kiitollinen tavaroistaan ja arvostaa niitä. Mutta ei mielestäni tavaroiden itsensä tähden, vaan siksi että Taivaan Isä on ne meille antanut. Tavaroista voi luopua, jotta ne saisivat paremman kodin, kuten Kondo toteaa. Mutta ei tosiaankaan siksi, että tavarat olisivat onnellisempia muualla, vaan siksi, että joku lähimmäinen saattaa tarvita niitä, tai ilahtua niistä, enemmän kuin minä.

Marie Kondo sanoo, että monet asiakkaat ovat kertoneet maallisten himojen vähentyneen Konmari-siivouksen suorittamisen myötä. Kondo selittää, että hamstraamme materiaa samasta syystä kuin syömme - tyydyttääksemme halumme. Impulssiostaminen, juopottelu ja syöpöttely ovat hänen mukaansa kaikki keinoja hallita stressiä. Jos Konmari-metodi tosiaan auttaa vähentämään kiinnostusta materian tavoitteluun, on lopputulos kristillistenkin arvojen mukainen.