Hiihtolomalla lapsuudenkodissa

Olimme viettämässä hiihtolomaa lapsuudenkodissani.

Isän ja äidin talon lähes koko yläkerta on meidän perheen aluetta, jossa majoitumme yökylässä ollessamme. On mukavaa kun kaikille on oma tilava paikkansa nukkumiseen - Kerttu on minun vanhassa huoneessani, Jaakko aulassa ja me loput veljeni vanhassa huoneessa. Ylhäällä on myös hyvin tilaa lasten leikeille ja lelujen säilytykseen. 

Olen monta kertaa ajatellut ja ajoittain yrittänytkin siivota ja järjestää omaa vanhaa huonettani. Toissakesänä aloitin sen heivaamalla pihalle vanhan tietosanakirjasarjan, joka ei edes kuulunut minulle. Viime kesänä taas siivosin vanhan vaatehuoneeni, joka oli täynnä äidin tavaraa. Lasten leluja olen myös vähän järjestellyt yhdessä lasten kanssa. Ja vähän nalkutellut vanhemmilleni turhan tavaran säilyttämisestä...

Vasta nyt Konmari-metodiin tutustuttuani tajusin, mitä minun ihan oikeasti kannattaa siellä tehdä. Ei siirrellä tavaroita paikasta toiseen eikä edes järjestellä toisten tavaroita. Vaan käydä läpi omat tavarani ja säilyttää vain ne, jotka tuottavat iloa. Niin, eikä varsinkaan nalkuttaa toisille heidän tavaransäilömispolitiikastaan!

Valitettavasti minulla ei ole kuvia huoneestani ennen järjestelyä. En niin suunnitelmallisesti lähtenyt hommaa tekemään - aluksi piti vain järjestää koristehylly, sitten vähän katsoa mitä kirjoja kirjahyllyssä on... Mutta kävinkin sitten läpi kaiken aika tarkasti. Iskä on monta kertaa sanonut, että heillä on tilaa säilyttää minunkin tavaroitani. Niinpä jätin vanhaan huoneeseeni niitä tavaroita, jotka mielestäni sinne kuuluivat.

Oli mielenkiintoista palata ajassa taaksepäin ja muistaa tuntemuksia ja ajatuksia eri esineisiin liittyen. Matka omaan itseen. Myöskin huomata, miten suhteeni tavaran säilyttämiseen yleensä on muuttunut. Miksi tosiaan säilyttää tavaroita, jotka herättävät kielteisiä tunteita? En saanut vielä kaikkea painolastia pois, koska muistot on vielä konmarittamatta sekä lapsuudenkodissa että nykyisessä kodissani. Voin kuitenkin nähdä, minkälainen vaikutus on vanhoista tavaroista ja papereista luopumisella.

Marie Kondohan käskee valikoida tavarat niin, ettei muu perhe näe. Minä suosittelen sitä myös, sillä perheenjäsenten voi olla vaikea katsella vierestä, kun minä luovun tavaroistani. Mutta minä olen kuitenkin itse vastuussa omien tavaroitteni säilyttämisestä tai pois heittämisestä - ei ole syytä säilyttää mitään siksi, että jonkun toisen mielestä niin pitäisi tehdä.

Tai voihan se olla että nuo kiusallaan vaan kommentoivat, kun tietävät tästä Konmari-hurahduksestani... Iskä oli ensin hieman järkyttynyt huomatessaan minun aikovan hankkiutua eroon tosi monesta vanhasta C-kasetista. Kun hän sitten huomasi Janin löytävän Spotifysta kaikki vanhat biisit, joiden nimen luin kasettien selkämyksestä, huomasi hänkin, ettei säilyttämiseen tosiaan ole tarvetta. Varsinkin kun meillä ei ole kasettitoistinta eikä kasettien laatu ollut kestänyt aikaa. Eikä kyllä monen biisinkään...

Sitten projektivalokuviin, jotka tällä kertaa on otettu kännykkäkameralla.

Kierrätykseen lähtevät kirjat ja C-kasettikotelo,
jossa muutama alkuperäinen kasetti sisällä.

Kierrätykseen menevä paperi.
Vanhoista koulun tehtäväkirjoista irrotin kannet.

Röykkiö tyhjäksi jääneitä kansioita ja lehtikoteloita.

Kotiinviemisiksi pakkasin muutamat kauniit koriste-esineet (kuvassa)
sekä pienen nivaskan papereita ja lehtiä.

Ja sitten vielä ihaillaan lopputulosta!

Kirjahylly järjestettynä.

Laitoin kirjahyllyn ylimmälle hyllylle kaikki käsityölehdet ja -kirjat, mitä hyllystä löysin. Itselläni on kotona samaa sarjaa pari teosta ja monta lehteä, jotka ajattelin seuraavalla kerralla kiikuttaa tänne. Äiti ompelee myös ja paljon enemmän kuin minä, joten on järkevää säilyttää kaavat hänen kodissaan.

Toisteksi ylimmällä hyllyllä on muutamia kirjojani sekä äidin keittokirjoja. Lasten ulottuvilla on sitten lauta- ja palapelit, kirjat ja alimmalla hyllyllä leluja.

Koristehylly järjestettynä. 

Tästä hyllystä tykkään tosi paljon. Hyllyn on aikoinaan iskä tehnyt koulupoikana ja yhdessä tuunasimme sen huoneeseeni sopivaksi ollessani lapsi. Nyt siinä on enimmäkseen äidin koristeita, mutta joitakin omianikin jätin, koska ne ovat aina olleet tässä hyllyssä. Vasemmalla alhaalla on myös Kertun astiasto ja koriste-enkeli.

Tosi surkea kuva, mutta tässä suurin osa leluista. Tykkään kovasti vanhasta nukkekodista!
Pelastin sen kellarikerroksesta ja olen harkinnut kalusteiden hankkimista siihen.

Eikö olekin kaunista! Vai johtuuko se katsojan silmistä...

Seinällä roikkuu mammani ompelema iskän vanha paita, taulu joka minulla on ollut aina, sekä tyttöjen stetsoni, jonka ostin ollessani nuorisovaihdossa Teksasissa.

Tuon peilipöydän tahtoisin vielä joskus omaan kotiini. Minusta se on tosi kaunis ja siksi siirsinkin sen nyt tuohon ikkunan ääreen.

Kirjahyllyn oikeassa yläkulmassa näkyy lappu, jonka sekä minä että iskä olemme allekirjoittaneet. Että seuraavan kerran kun hylly siirretään, se siirretään omaan asuntooni. Taipumukseni järjestellä huonekaluja kysyi aikoinaa isäni hartiavoimia...

Kun sain huoneen tähän järjestykseen ja vieläpä imuroitua, totesin vanhemmilleni, ettei huone ole koskaan ollut näin hyvässä järjestyksessä. Ja jos rouva Kondoon on uskominen, nyt sen pitäisi siistinä pysyäkin. Ainakin minun vastuullani olevien tavaroiden osalta.

Ja onpa mukava katsella kauniita kuvia vanhasta huoneestani.